Esittely

Heipparallaa!

Olen Sanni ja 29 vuotta vanha. Tammikuussa 2019 tosin kaikki muuttuu eikä elämä enää ikinä ole entisellään. Täytän nimittäin pyöreitä, eikä valitettavasti kukaan ole vielä tähän mennessä pystynyt kulkemaan ajassa taaksepäin ja täyttämään vähemmän kuin mitä mittarissa jo on, joten en voi minäkään. Eli 30 vuotta tulee täyteen.

Vitsit sikseen, oikeasti ei ole minkään sortin kriisiä tällä hetkellä. Muutama vuosi sitten oli, kun tuntui etten elämässäni ollut aikaansaanut mitään merkittävää, mutta sekin asia korjaantui sillä, kun aloin miettiä, mitä voisi aikaansaada. Aloin pohtimaan oman elämäni tarkoitusta, lopetin huonon parisuhteen, jo toisen huonon peräkkäin, koin olemassaolon kriisin, yritin väkisin löytää uuden ”rakkauden” jotta ei tarvitsisi kriiseillä (huikeata huomion siirtämistä ongelmasta toiseen), oivalsin, että kehittävämpää voisi olla yksin, joten olin. Ja olen edelleen.

Kaksi ja puoli vuotta sinkkuna, jotka ovat olleet huikeimmat, kehittävimmät ja avartavimmat vuodet koko elämässäni. Tasapaino ja rauha saivat ensimmäisen kerran ikinä astua maailmaani. Kiitos, tervetuloa ja teistä en enää luovu. Toki elämän myrskyille ja aallokoille ei voi mitään, ja vastoinkäymisiä tulee kaikille, mutta kerran rauhan kokeneena seilaa helpommin minkä tahansa myrskyn läpi voitokkaana. Jos elämä on aina yhtä hektistä kaaosta, eikä ole kokenut rauhaa niin eipä sinne osaa suunnatakaan vaikeuksia kohdatessa.

Sivureiteille lähti. Puoli sivua esittelyä takana ja olen saanut ikäni kerrottua, aika hyvin olen päässyt asian ytimeen.

Olen kahden lapsen yksinhuoltaja äiti, poikani on neljä ja tyttäreni kuusi vuotta. Lapseni viettävät säännöllisesti aikaa isänsä kanssa, jolloin minulla on mahdollisuus aikaansaada jotakin järkevää. Oli ajanjakso, kun tuo järkevä aktiviteetti oli aika pitkälti Helsingin yöelämässä pyyhältäminen, koska jos arki on välillä vähä rankkaa ja väsyttävää niin paras tapa on ”nollaa” ja juoda ”vähän” viiniä ystävien kanssa, tanssia neljään asti, mennä kotiin, jos jatkoilta säästyy, nukkua neljä tuntia ja herätä hirveään hedariin. Siinä tilassa ei tietenkään voi tehdä muuta kuin tilata pizzaa ja kebabia, kaksi annosta toki itselleen, koska silloin ei tarvitse maksaa toimituskuluja. Loppupäivä menee kebab-soossit naamalla torkkuen ja Netflixistä leffoja katsellen, sen jälkeen, kun on 1,5h mennyt sen yhden leffan valitsemiseen. Samalla kun ”katsot” leffaa selaat instagramia, facee ja snapchattia vuorotellen. Ei yhtään rankkaa eikä väsyttävää ja todella aikaansaavaa.

Kyllä vain, paljon tuli viikonloppuja vietettyä näin. Onneksi voi nykyään painottaa sanaa tuli, bileprinsessa on rauhoittunut ja mummoutuminen on hyvässä vauhdissa. Leffaillat ja lukeminen sohvalla villasukat jalassa houkuttelee paljon enemmän. Kuin myös oma kokonaisvaltainen hyvinvointi. Oma ja muiden. En sano, etteikö edellä kuvailtu nollaaminen ole ihan sallittua, kivaa ja hyväksyttävää- välillä. Muutos oli tosin väistämätön, en jaksanut enää eikä kehonikaan, joka alkoi oireilemaan. Viesti tuli perille, nyt riittää tai terveys pettää (henkinen ja fyysinen).

Hyvinvointi ja terveys ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Niistä tuli sitä pakon edessä, koska oma terveyteni on reistaillut enemmän tai vähemmän viimeiset 15 vuotta. 15 vuotiaana sairastuin ensimmäistä kertaa. Oireet olivat todella vaikeat ja elämää rajoittavat- tulen tästä varmasti kirjoittamaan enemmän myöhemmin. Rankka lapsuus, nuoruus ja sairastuminen yhdessä loivat semmoisen kombon, että siinä menetettiin sitten myös mielenterveys. Sairastuin vaikeaan masennukseen ja ahdistushäiriöön, jotka taas myöhemmällä iällä johtivat itselääkitsemiseen, eli alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttöön. Yritin myös itsemurhaa, onneksi huonolla menestyksellä.

Kaikesta tästä kuitenkin selvisin, mikä tuntuu välillä edelleen uskomattomalta ihmeeltä. Miten selvisin- siitä aion myös kertoa enemmän blogissani.

Suuressa merkityksessä omassa terveyden hoidossa ja ylläpidossa on ravinto, liikunta sekä mielen ja ajatusten hallinta. Viime aikoina olen myös oppinut arvostamaan lepoa ja unta (R.I.P. bileprinsessa). Se, kuinka huikeita muutoksia voi aikaansaada omaan terveyteen ravinnon, liikunnan, unen ja mielen hallinnan keinoin on niin mieletöntä, että näistä haluan ehdottomasti kirjoittaa! Se on mielestäni myös aivan järjetöntä, miten vähän näissä osa-alueissa saa apua, tukea ja tietoa sairastuessaan.

Koulutukseltani olen lähihoitaja ja tällä hetkellä opiskelen hierojaksi. Olen intohimoinen ”oman tarkoitukseni”- etsijä, eli mitä voin antaa, mikä voisi olla panokseni tässä maailmassa, mitä haluan kaikkein eniten tehdä. Mistä minä innostun eniten ja miten voin saada oman intohimoni semmoiseen muotoon, että joku muukin voisi siitä hyötyä? Tästä syystä lähihoitajan hommia en ole valmistumisen jälkeen tehnyt päivääkään. En saanut siitä mitään enkä tuntenut, että minulla oli siinä mitään annettavaa.

Viime aikoina olen miettinyt keinoja ja kanavia, miten saisin sanottua sen, mitä tunnen haluavani sanoa. Koen, että minulla voisi olla paljon kerrottavaa. Haluan kasvaa ja kehittyä ja jakaa kaiken jo oppimani kuin myös tulevat opit ja oivallukset. Ainoa asia mikä tähän asti on puuttunut on kanava, mitä kautta tuuttaa tietoa ja näkemyksiä pihalle mutta eipä puutu enää. Ja näin syntyi Mind and Body- blogi!

En tiedä mihin tämä tie vie mutta odotan innolla mitä tulevan pitää! Toivottavasti saadaan aikaiseksi opettavaa, avartavaa ja ajatuksia herättävää keskustelua! Hyviä lukuhetkiä.

-