Tekstit

Ei polku tää vie mihinkään- vai viekö?

-
Kuva
Täällä taas! Tässä puolen vuoden aikana on tullut niiiin paljon kyselyitä (yksi) siitä, milloin alan kirjoittamaan taas, joten päätin tyydyttää teidän (Villen) lukujanon ja tättärää, täältä tulen taas, uuden materiaalin kanssa! Tosissaan, olen kyllä miettinyt kirjoittamista paljon ja halunnutkin takaisin koneen äärelle. Viimeisin kunnon postaus viime vuoden puolella liittyi siihen, miten jouduin lopettamaan opintoni, luopumaan ajatuksesta unelmahommistani ja löytämään uuden polun elämälleni. Oikeastaan tuntui siltä, että minut heitettiin tutulta polultani suoraan johonkin jorpakkoon. Ei näkynyt minkään sortin polkua enää missään. Tuntui enemmänkin siltä, että tämän lennokkaan tömähdyksen jälkeen nostin oksia ja lehtiä täynnä olevan pääni (olen kova visualisoimaan) iloisella ja positiivisella asenteella, ihan vain nähdäkseni pelkkää tiheää skutsia ympärilläni. Eipä siinä ollut hirveästi inspiraatiota kirjoittaa, enemmänkin inspasi löytää elämälleni jälleen se into ja palo,
Lähetä kommentti
Lue lisää

En keksi edes otsikkoa

-
Kuva
”Ei hitto. Mitä paskaa”. Anteeksi ruma kielenkäyttöni mutta näin sanoin spontaanisti ääneen, kun luin uusinta tekelettäni. Tarkoitus oli kertoa uudesta projektistani ja uusista tavoitteistani mutta ei tuota tekstiä kehtaa julkaista. Toisaalta, eipä ihme. Mistä luovuus voisikaan kukkia? Olen onnistunut heittämään unirytmini normaalista 22-6 täyteen kesäaikatauluun. Päätin eilen, että laitan tälle päivälle herätyskellon soimaan. ”Siri, laita herätyskello soimaan huomenna klo….”, seurasi hiljainen hetki ja oikein sydäntä pisti, kun suustani pääsi aivan liian pieni luku; ”kymmenen”. Kymmenen?!? Ja tuntuu, että maailma kaatuu. Ai että ja onnea rytmin korjailuun. (Ihana muuten tuo iPhonen Siri, vähänkö olen innoissani, että minulla on nyt juttelukaveri koko ajan). Pahinta on vielä se, että hirveästi on väsyttänyt. Mutta kehtaakos sitä nyt kenellekään ääneen sanoa, esim. siskolleni kenet näin tänään, pienen vauvan äidille. ”Kylläpäs väsyttää, jouduin tänään heräämään jopa
Lähetä kommentti
Lue lisää

Unelmat uusiksi

-
Kuva
Muistan sen hetken, kun näin Stadin Ammattiopiston sivuilla ilmoituksen, että hierojakoulutukseen on haku päällä. Tein sillä hetkellä lähihoitajaopintoihini liittyviä rästitehtäviä. Niitä oli paljon, koska olin polvivamman- ja leikkauksen takia ollut puoli vuotta sairauslomalla. Koulun saattaminen loppuun tuntui todella raskaalta, koska toipuminen itsessään oli rankkaa, jonka lisäksi motivaatio saattaa opinnot loppuun oli romahtanut pitkän poissaolon seurauksena. Epäröin hakemista kouluun. Jaksaisinko jatkaa juuri valmistuttuani uusien opintojen parissa? Kysyin siskoltani mielipidettä, johon hän vastasi, että ”Todellakin haet! Se on sinun unelmasi!” Niinhän se olikin. Ja onneksi hain. Teimme kerran lasteni kanssa yhdessä unelmataulut, eli taulut, johon liimaillaan kuvia, tekstejä tai mitä vaan keksii, jotka liittyvä omiin unelmiin. Omassani oli kuva Susijengistä, ja muistan lasteni kysyneen, haluanko siis pelata koripalloa. Ennen polveni telomista haaveilin paluusta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Rakas joulupukki!

-
Kuva
Hei Joulupukki! Pitkästä aikaa. Ensimmäisenä haluan kiittää jokaisesta joulusta, jolloin olet muistanut minua lahjalla, vaikken ole lahjatoive- kirjettä lähettänytkään. Huomaan, että pukki on huumorimiehiä. Siitä kielii paketeissa olleet suklaa konvehtirasiat, vaikka eniten olen toivonut tahdonvoimaa jaksaa lenkkipoluille, jotta mahdun uutena vuotena makkarankuori mekkooni. Mekko roikkuu kaapissa lähes käyttämättömänä edelleen, kerran olen sitä käyttänyt! Silloinkin vaihdoin farkkuihin ja löysään toppiin kesken illan, koska tapahtui ns. siskonmakkaraefekti ja liha alkoi pursuta yli pikkari- ja liivisaumojen. Instyleout Makkarankuori kävi vierailemassa Instyleout: in liiketilassa. Instyleout- nettikauppa ja stailauspalvelut! Ymmärrän toki, että tahdonvoimaa on vaikeaa paketoida ja sitäkin hankalampi pikku tonttujesi tuottaa. Eiköhän tontuilla ole tarpeeksi vaikeaa, kun heitä törkeästi hyödynnetään lapsityövoimana. Vai onko tontut jo aikuisia? Kovin nuorilta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Marraskuu, kahvi ja sekavat ravitsemussuositukset

-
Kuva
Hyvää päivää maailma! Marraskuu on toden teolla iskenyt päälle tai jyrännyt yli, olo on ainakin sen mukainen. Aamulla herätyskello ei herätä, se kyllä soi mutta se myös sammutetaan ja unia jatketaan. Kesällä valoisan aikaan herätään taas ennen herätyskelloa ja peitetään ikkunat pimennysverhoilla, tavallisilla verhoilla, lakanoilla, foliolla, jätesäkeillä ja kaikella mitä nyt käteensä saa ja ikkunaan liimattua tavalla tai toisella, jottei se valo herättäisi ennen aikoja. Yksi milli kertaa milli rakonen on kuitenkin jäänyt peittämättä ja sieltähän se aamun ensimmäinen säde loistaa suoraan silmääsi laserin lailla ja niin vain heräät, vaikka olisikin ollut aikaa nukkua vielä tunti. Mutta nyt on marraskuu. Aamulla tunnet suurta väsymystä ja sänky suorastaan vetää magneetin lailla takaisin. Päivän energiavarastoista menee 52% siihen, että vastustat tuota vetoa. Nouset ylös ja laahaat väsyneen hanurisi vessaan, samalla yrittäen avata silmät perinteisellä peukku- etusormi otteell
Lähetä kommentti
Lue lisää

Blogi seurantaan!

-
Kuva
Follow my blog with Bloglovin Noniin eli abauttirallaa 2h ja 3 miljoonaa tuhottua hermosolua myöhemmin onnistuin EHKÄ liittämään blogini blogloviniin. Ottakaa seurantaan mikäli onnistuu! Terveisiä junasta, ollaan muksujen kanssa matkalla Vaasaan, synnyinkaupunkiini! Tiedossa ihana mini-loma, jona aikana tarkoitus viettää aikaa isäni kanssa, nähdä lapsuudenystäviä, käydä päiväristeilyllä ja mahdollisesti myös Tropiclandiassa! Jeejee! Hyvää loppuviikkoa evripadi! - Sanni
Lähetä kommentti
Lue lisää

Masennus- itseaiheutettu tila vai vaikea sairaus?

-
Kuva
Follow my blog with Bloglovin Kuvittele tilanne, että olet lukittuna vankilan selliin. Siellä on aivan pilkkopimeää, valoa ei loista sinne mistään, ei ulkoa eikä lampusta, täysi pimeys. Siellä ei ole ikkunoita. Siinä on ovi, jossa on kalterit ja lukko. Avainta lukkoon sinulla ei ole. Et välttämättä muista miten sinne edes jouduit, voi olla, että teit pitkää matkaa sinne, kävelit yhä synkemmäksi muuttuvaa käytävää joka loppujen lopuksi johti sinne ja ovi paiskattiin kiinni. Tai voi olla, että jouduit sinne yhtäkkiä ja äkillisesti, ovi kiinni eikä avainta ole tarjolla. Alkuun yrität ehkä epätoivoisesti huudella apua. Kukaan ei kuule eikä vastaa. Yrität keksiä keinon, miten paeta, yrität tiirikoida lukon, etsiä avainta. Paniikinomaisesti yrität paeta, kokeilet ja läpikäyt epätoivoisimmatkin keinot. Jossakin vaiheessa lopetat yrittämisen, kun huomaat, että et vain löydä keinoa paeta. Tämä on nyt uusi kotisi. Synkkä ja pimeä, ilman valonpilkahdustakaan. Pelkkää tukahduttavaa tusk
Lähetä kommentti
Lue lisää