Mind and Body

Täällä taas! Tässä puolen vuoden aikana on tullut niiiin paljon kyselyitä (yksi) siitä, milloin alan kirjoittamaan taas, joten päätin tyydyttää teidän (Villen) lukujanon ja tättärää, täältä tulen taas, uuden materiaalin kanssa! Tosissaan, olen kyllä miettinyt kirjoittamista paljon ja halunnutkin takaisin koneen äärelle. Viimeisin kunnon postaus viime vuoden puolella liittyi siihen, miten jouduin lopettamaan opintoni, luopumaan ajatuksesta unelmahommistani ja löytämään uuden polun elämälleni. Oikeastaan tuntui siltä, että minut heitettiin tutulta polultani suoraan johonkin jorpakkoon. Ei näkynyt minkään sortin polkua enää missään. Tuntui enemmänkin siltä, että tämän lennokkaan tömähdyksen jälkeen nostin oksia ja lehtiä täynnä olevan pääni (olen kova visualisoimaan) iloisella ja positiivisella asenteella, ihan vain nähdäkseni pelkkää tiheää skutsia ympärilläni. Eipä siinä ollut hirveästi inspiraatiota kirjoittaa, enemmänkin inspasi löytää elämälleni jälleen se into ja palo,...

Hyvää päivää maailma! Marraskuu on toden teolla iskenyt päälle tai jyrännyt yli, olo on ainakin sen mukainen. Aamulla herätyskello ei herätä, se kyllä soi mutta se myös sammutetaan ja unia jatketaan. Kesällä valoisan aikaan herätään taas ennen herätyskelloa ja peitetään ikkunat pimennysverhoilla, tavallisilla verhoilla, lakanoilla, foliolla, jätesäkeillä ja kaikella mitä nyt käteensä saa ja ikkunaan liimattua tavalla tai toisella, jottei se valo herättäisi ennen aikoja. Yksi milli kertaa milli rakonen on kuitenkin jäänyt peittämättä ja sieltähän se aamun ensimmäinen säde loistaa suoraan silmääsi laserin lailla ja niin vain heräät, vaikka olisikin ollut aikaa nukkua vielä tunti. Mutta nyt on marraskuu. Aamulla tunnet suurta väsymystä ja sänky suorastaan vetää magneetin lailla takaisin. Päivän energiavarastoista menee 52% siihen, että vastustat tuota vetoa. Nouset ylös ja laahaat väsyneen hanurisi vessaan, samalla yrittäen avata silmät perinteisellä peukku- etusormi otteell...

Follow my blog with Bloglovin Kuvittele tilanne, että olet lukittuna vankilan selliin. Siellä on aivan pilkkopimeää, valoa ei loista sinne mistään, ei ulkoa eikä lampusta, täysi pimeys. Siellä ei ole ikkunoita. Siinä on ovi, jossa on kalterit ja lukko. Avainta lukkoon sinulla ei ole. Et välttämättä muista miten sinne edes jouduit, voi olla, että teit pitkää matkaa sinne, kävelit yhä synkemmäksi muuttuvaa käytävää joka loppujen lopuksi johti sinne ja ovi paiskattiin kiinni. Tai voi olla, että jouduit sinne yhtäkkiä ja äkillisesti, ovi kiinni eikä avainta ole tarjolla. Alkuun yrität ehkä epätoivoisesti huudella apua. Kukaan ei kuule eikä vastaa. Yrität keksiä keinon, miten paeta, yrität tiirikoida lukon, etsiä avainta. Paniikinomaisesti yrität paeta, kokeilet ja läpikäyt epätoivoisimmatkin keinot. Jossakin vaiheessa lopetat yrittämisen, kun huomaat, että et vain löydä keinoa paeta. Tämä on nyt uusi kotisi. Synkkä ja pimeä, ilman valonpilkahdustakaan. Pelkkää tukahduttavaa tusk...