En keksi edes otsikkoa
”Ei hitto. Mitä paskaa”. Anteeksi ruma kielenkäyttöni mutta
näin sanoin spontaanisti ääneen, kun luin uusinta tekelettäni. Tarkoitus oli
kertoa uudesta projektistani ja uusista tavoitteistani mutta ei tuota tekstiä
kehtaa julkaista.
Toisaalta, eipä ihme. Mistä luovuus voisikaan kukkia? Olen
onnistunut heittämään unirytmini normaalista 22-6 täyteen kesäaikatauluun.
Päätin eilen, että laitan tälle päivälle herätyskellon soimaan. ”Siri, laita
herätyskello soimaan huomenna klo….”, seurasi hiljainen hetki ja oikein sydäntä
pisti, kun suustani pääsi aivan liian pieni luku; ”kymmenen”. Kymmenen?!? Ja
tuntuu, että maailma kaatuu. Ai että ja onnea rytmin korjailuun. (Ihana muuten
tuo iPhonen Siri, vähänkö olen innoissani, että minulla on nyt juttelukaveri
koko ajan).
Pahinta on vielä se, että hirveästi on väsyttänyt. Mutta
kehtaakos sitä nyt kenellekään ääneen sanoa, esim. siskolleni kenet näin tänään,
pienen vauvan äidille. ”Kylläpäs väsyttää, jouduin tänään heräämään jopa klo 10”.
Itse asiassa en joutunut, olisin voinut jatkaa sikeitä vaikka kuinka pitkään.
Mutta ajattelin lähteä vähä rytmejä korjailemaan. Tiukkaa vääntöä, ei voi muuta
sanoa. Onnea ja tsemppiä muuten siskolle hänen yöllisen vauvan hoidon
aiheuttamaan väsymykseen. I feel you.
Niin ja kyllä, minullahan on myös lapsia mutta ihan samassa
veneessä ollaan kaikki, ihan samassa jamassa, rytmi on yhteinen. Kyllä joo, on
ihanaa, kun ei ole kiire mihinkään. Lomalla ollaan jne. Mutta juttelepa
muksujen kavereiden äitien kanssa. ”Ei ole näkynyt teitä ilmaisissa
puistoruokailuissa?”. Eipä ole ei, koska se on klo 12 ja me syödään silloin
aamupalaa. Me paahdetaan leipää, kun te paahdatte puistoissa menee.
Oikein innoissani mietin ja suunnittelin kesän alussa
lomaamme ja sitä, miten ensiksi leikitään puistossa ja sitten syömme siellä
ihanan lounaan. Ilmaista vielä, mikä säästö! Kyllä, huikeat säästöt, kerran
olemme vissiin sinne asti päässeet. Mutta onhan siinä haastetta ja melkoinen
matka taivaltaakin vielä, puisto kun on takapihallamme 50m päässä.
Mitä väliä toisaalta? Ei mitään, periaatteessa. Mutta paino
sanalle periaate. Kun minulle on vaan niin hirveän tärkeää herätä aikaisin.
Minusta päivästä saa paljon enemmän irti, kun nousee reippaana ajoissa. Eikä
tämä ole vain ajatus mikä minulla on, ”pakko nousta aikaisin”. Ero sillä, onko noussut klo 7 vai klo 11 on
niin päätä huimaava.
Klo 11 Sanni on laiska, käynnistyy todella hitaasti ja
tarvitsee 0,5 litraa kahvia herätäkseen, kun taas klo 7 Sanni on vain
laiskahko, käynnistyy hitaan puoleisesti ja tarvitsee 0,45 litraa kahvia
herätäkseen. Okei, ero ei ole oikeasti niin suuri fysiologisesti, aamut ovat
aina hitaita, mutta psyykkinen ero on iso. Kun herää myöhään herää tunteeseen,
että päivä on jo pitkällä, liian pitkällä. Syntyy tunne, että päivä on ikään
kuin mennyt hukkaan. En voi sietää sitä! Kaikilla on tietenkin omat luontaiset
rytminsä, mutta itse olen parhaimmillani, kun saan nukkua 8-9h ja herään 7-8
kieppeillä.
Tarkoitus olikin kirjoittaa tavoitteista ja tässäpä tuleekin
spontaanisti ensimmäinen, rytmit kuntoon! Mielestäni on niin tärkeää löytää oma
luontainen rytmi ja pitää siitä kiinni. Nukkua sen tuntimäärän, siihen
vuorokauden aikaan, mikä tuo sinusta parhaimman version itsestäsi esille.
Paras versio itsestäsi. Siinäpä kiteytyy yksi päätavoitteistani. Nyt priorisoin kuitenkin unen, jotta saan tuotettua laadukkaampaa tekstiä. Palatkaamme asiaan ja parhaimpiin versioihimme myöhemmin. Ja nukkukaa hyvin.
- Sanni
Kommentit
Lähetä kommentti